Sivut

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (316 s., Otava 1984)

Ensirakkaus kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan. Poika ja tyttö - molemmat juuri siinä herkässä teini-iässä että hyvät ja kauniit ajatukset muuttuvat hölmöiksi sanoiksi ja tulevat ulos juuri väärään aikaan ja väärässä paikassa. Tai siltä se aikuisen lukijan silmään saattaa näyttää: kaiken töksäyttelyn ja kuohunnan keskellä rakkaus kipinöi kahta kovemmin.

Allu Korva on koulunsa juuri päättänyt 16-vuotias pojankolli. Allu on älykäs mutta kohdentaa älykkyyttään valikoivasti. Turhat asiat ja ihmiset haukutaan lyttyyn tai painetaan sivuun. Siitä huolimatta maailmassa riittää kiehtovia asioita ja kaiken sen ymmärtämisessä ja pohtimisessa palaa Allun pinna kerran jos toisenkin.

Allun kesäloma saa kurjan käänteen kutsun käydessä Torvenkylän maalaispitäjään heinätöihin. Maalaiselämän sietämätön junttius ja vilpittömät juntit saavat Allun käämit kärähtämään, mutta juuri ajoissa kuvaan astuu Kerttu - yhtä lailla teini-iän pieksemä ja suoraan puhuva ilmestys, jonka edessä Allu menee ensimmäisen kerran sanattomaksi. Roihahtaa kesäromanssi, joka estää nuorten selkeän ajattelun koko kiihkeän kuukauden ajan.

Härkösen esikoisromaani on suorastaan hulvaton. Allun huomiokyky on pistämätön ja hän raatelee palasiksi jokaisen näkökenttäänsä eksyvän vähemmän kuin täydellisen asian. Allun päänsisäinen monologi on kevyttä lukea ja erittäin monipuolista. Vitsit eivät vanhene missään vaiheessa eikä monologiin siirtyminen tunnu kertaakaan häiritsevältä kerronnan katkaisemiselta. Ja kun Allu alkaa vähitellen lämmetä maalaisidyllille ja sen ihmisille, on näitä sympatia-armopaloja mukava lukea.

Siinä missä Allu on päänsä sisällä monipuolinen ja tarkkanäköinen ajattelija, joka analysoi omaa elämäänsä kohtuullisen kypsästi, on hänen ulosantinsa juuri niin kiusallisen mahtailevaa ja polleaa kuin sen pitääkin olla. Nuorten kieli Häräntappoaseessa on uskottavaa ja kaiken ruokottomuuden ja solvaamisen alta paljastuu hieno kuvaus nuorisoporukan dynamiikasta.

Kieleen liittyy myös koko ensiromanssin kutkuttava kiusallisuus. Välillä tuntuu, että Allu ja Kerttu eivät saa edes vahingossa ainuttakaan lausetta kuulostamaan siltä kuin sen pitäisi ja tekee mieli huutaa kirjan sisään "Olisit vain sanonut niin kuin ajattelit! Ei noin!" Mutta sellaistahan se on! Sen vuoksi myös kuvaus siitä, kuinka Allun koko kyky ajatella menee sekaisin kesän ja romanssin edetessä on vakuuttava. Perhoset vatsassa välittyvät hyvin lukijalle asti.
 Härkönen kirjoittaa sellaisella itseluottamuksella ja asenteella, että ei ole ihme että kirjan jokainen sivuhahmokin pursuaa elinvoimaa. Toisaalta tietyt sivuhahmot tuntuvat välillä ehkä turhankin idyllisiltä maalaisfarssistatisteilta, ja siitä minun pitäisi periaatteessa kirjoittaa jotain kritiikkiä, mutta Härkönen saa silti jokaisen hahmon ja repliikin istuvan kuvaan tarpeeksi uskottavasti. Uskottavuutta lisää se, että Allun ongelmalliset äiti- ja isäpuolisuhteet kaupungissa eivät muodosta stereotyyppistä vastakkainasettelua maaseudun huolettomuuden kanssa vaan kumpaankin ympäristöön liittyy oma kasansa niin hyviä muistoja kuin monimutkaisia ongelmia ja ihmissuhteita.


Häräntappoase on kestänyt aikaa uskomattoman hyvin. Jos LP:iden tilalle vaihtaisi Spotifyn ja hahmoille laittaisi kännykät taskuun, kirja voisi yhtä hyvin sijoittua tähän kesään. Yhtä lailla uskon että voin uskottavasti tunkea kirjan myös omien lasteni käteen viidentoista vuoden päästä.

Ja selvisipä samalla sekin iäisyyksiä askarruttanut asia, että mikä se häräntappoase oikein on. Olisi tietysti pitänyt arvata.

14 kommenttia:

  1. Hyvät kirjat säilyvät vuodesta ja kymmenestä toiseen. Toinen kirja, joka tavoittaa teinien (ainakin tyttöjen) maailman, on Minna Canthin Anna liisa. Hassua, ja vähän surullistakin, että jotkut asiat eivät muutu sadassakaan vuodessa.

    Härkösen kirja on mulle se kasarein kirja.

    Itse olen muuten aivan innoissani tästä kasarihaasteesta, luen juuri kolmatta kirjaa 80-luvulta, eikä ole tullut yhtään pettymystä vielä vastaan. Kiitos siis tämän haasteen lähettämisestä maailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa että ihastuit haasteeseen! Itsekään en ole katunut hetkeäkään että olen uhrannut tälle kesäni lukuhetket. On jotenkin liian helppo muuten tarttua aina vain uutuuskirjoihin tai muuten tuttuihin nimiin.

      Poista
  2. Oi, luin tämän joskus nuoruudessani ja muistan vieläkin sen tekemän vaikutuksen. Mielenkiintoista olisi testata, miltä teos tällä elämänkokemuksella tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Testaa ihmeessä ja kerro sitten kuinka kävi :) Voisin kuvitella että romanssia katselee nyt vähän eri vinkkelistä, vaikka vaikutuksen se tekee aikuiseenkin.

      Jotenkin sitä samaistaa nuoret päähenkilöt jo enemmän omiin lapsiin kuin itseensä, ajatuksella että eihän siihen ole kuin viitisentoista vuotta niin tällaista se meno sitten voi olla, mitenköhän sitä itse suhtautuisi fiksusti kaikkeen :)

      Poista
  3. Tuli mieleen, että sä et taida kuulua fb:n Kirjablogisti-ryhmään? Ryhmässä oli meinaan juttua haasteestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuulu, minulla ei ole enää Facebook-tunnusta. Mutta oikein mielelläni kuulisin referaatin siitä, mitä siellä sanotaan :)

      Poista
    2. Lähinnä siellä on hehkutettu, miten hieno haaste ja moni on ihan liekeissä noista kasarikirjoista :)

      Poista
    3. Haa, se on oikein hyvää juttua! Hyvä jos tämä on onnistunut aiheuttamaan sopivaa kalabaliikkia :)

      Poista
  4. En ole tainnut koskaan lukea kirjaa, mutta tarina on tuttu tv:stä. Pitäisi kyllä lainata ja lukea kirja, sen verran viihdyttävä tuo tv-versio oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä! Lupaan että viihdyt sen parissa :) Minä yritän puolestani saada jossain vaiheessa tv-sarjan käsiini.

      Poista
  5. Hei mulla olis yks kysymys. Luin ton kirjan ihan eilen loppuun ja tänään pitäis tehdä arvostelu kirjasta ja kertoa sen tarinasta. Kun luin muiden kertomuksia tästä, niin niissä puhuttiin jostakin yliluonnollisesta. Mulle itselleni tämä tuli järkytyksenä koska mitään tuollasta en todellakaan muista lukeneeni.
    Siis mikä tässä kirjassa oli yliluonnollista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Joku vuosi sitten näissä kirjablogeissa kiersi kampanja, jossa tehtiin vähän kiusaa niille koululaisille, jotka eivät vaivautuneet lukemaan kirjoja vaan kopioivat kirja-arvostelunsa netistä. Siinä kampanjassa blogien kirjoittajat tekaisivat puoliuskottavia kirja-arvioita, joissa kuitenkin oli jotain aivan tolkuttomia väitteitä kirjojen juonista. Luulen että olet törmännyt sellaiseen/sellaisiin kirjoituksiin :)

      Mutta koska olet lukenut kirjan niin kuin pitää, kuulut tunnollisiin oppilaisiin etkä mene tähän pikku jekkuun ;) Ne yliluonnollisuusjutut ovat siis höpönpöpöä, kirjoita hyvillä mielin kirjasta lukemisesi perusteella!

      Poista
  6. Huh, kiitos paljon! Meinasin jo säikähtää, että niin huonosti keskityin kirjaan. Mä en todellakaan tiennyt tuollaisesta mitään, joten kiitos vielä kun kerroit. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse säikähdin samaa! onneks luin oikeesti ni tulee hyvä esitelmä :D

      Poista