Sivut

maanantai 6. joulukuuta 2021

Clark Ashton Smith: Zothique

Tarinoita sammuvasta maailmasta.

Maailma vetelee viimeisiään. Hiekka pieksee asuinkelvottomaksi muuttuneita laaksoja, ja pelottavat sairaudet pyyhkivät kansoja tieltään. Kekäleenä hohtava aurinko muistuttaa, että kaikki on loppumassa.

Ihminen on ihmiselle susi, eikä kukaan edes yritä nousta sankariksi. Ainoa tavoittelemisen arvoinen asia on harhautuminen raadollisesta ja ikävystyttävästä todellisuudesta, ja se onnistuu viinistä, riettaudesta tai vallanhimosta humaltumalla.

Kaikki oli ennen paremmin, mutta menneisyys on merkityksetöntä, koska se ei enää koskaan palaa. On uuden normaalin aika.

Clark Aston Smith: Zothique. Kansi: Jani Nummela.

Ja se planeetta oli Maa

Kyllä, Zothiquen sammuvan maailman manaajat, kuninkaat, juomanlaskijat ja soturit tietävät, miltä meistä tuntuu nyt Herran koronavuonna 2021. Tämä kirja ei ole todellisuuspakoa vaan vertaistukea.

Zothique on Clark Ashton Smithin 1930-luvulla luoma maailma, johon hän sijoitti 17 novellia. Nämä novellit on nyt julkaistu suomeksi nimeä Zothique kantavassa novellikokoelmassa.

Voi että, miten kummallisen kotoisa paikka Zothique on. Kostonhimoiset velhot, paheisiinsa kaatuvat kuninkaat, huonoja valintoja tekevät epäonniset päähenkilöt, kaiken tämän imin itseeni kuin eksoottisen Yoroksen viinin. Kotoisuutta voi selittää myös se, että Zothiquen maailma sijaitsee omalla planeetallamme kaukaisessa tulevaisuudessa.

Smith kävi kirjeen- ja ajatustenvaihtoa H. P. Lovecraftin ja Robert E. Howardin kanssa, ja Zothique sopiikin nätisti näiden kaverusten töiden kainaloon. Lovecraftista muistuttavat kurjat kohtalot sekä ajoittain vierailta planeetoilta laskeutuvat olennot ja taudit. Howardin Conan-seikkailuihin vertautuvat eksoottiset maat, kuninkaat, juonittelut ja viinit.

Kauniita harharetkiä

Smithin novelleissa vallanpitäjistä tulee uhreja, ja uhrit saavat usein lopulta kostonsa. Kärsimyksestä seilataan nautintoon ja takaisin hetkessä. Lopussa odottaa yleensä kuolema tai useampi: kuolema joko poistaa tai lisää kärsimyksiä tai on alkusysäys sellaisille nautinnoille, jotka ovat sitä ennen kiertäneet kidutetut päähenkilöt kaukaa.

Toivoa ei löydy minkään kiven alta, pelkkiä kauniita harharetkiä vain. Siinä missä Lovecraftin sankarit vaipuvat ylivoimaisen vastustajan edessä, ja Howardin Conan erottuu muista rehellisyytensä ja vahvojen periaatteidensa vuoksi, Smithin hahmot ovat muurahaisia sammuvan auringon alla. Se on omalla tavallaan levollista.

Tietäös, että kuu on nouseva

Eero Nurmen suomennos on hyvä, eikä kirja ole lainkaan niin korukielinen kuin mihin olin valmistautunut. Lukija tulee viimeistään tämän kirjan myötä oppimaan sanat vaski (kupari) ja hurme (veri).

Minulla oli hieman ongelmia dialogin kanssa. Ymmärrettävästi ei ole helppoa tasapainoilla yleiskielen ja hieman dramaattisempien rekisterien välillä. Sellaiset kohdat kuin yksin hänellä on varjo heitettävänääntäysikuu on tuolloin nouseva tai tietäös saavat minut kirjassa kuin kirjassa vain jotenkin erityisen tietoiseksi siitä, että tällaista tasapainottelua on kääntäjä (ja kirjailija) aina harrastava.

Se kauhu kiinni saa

Zothique on hyvin toimitettu. M. J. Tuominen on laatinut mainion kartan ja kirjoittanut hyvän esipuheen, minkä lisäksi lukijaa hemmotellaan kattavilla novelliesittelyillä. Näiden ansiosta lukijan on helppo peilata omia ajatuksiaan novellien taustaan ja esilukijan ajatuksiin.

Kyllähän novellit nimittäin ajatuksia herättävät. Päällimmäiseksi jää ajatus siitä, että ihmisen on pakko toimia. Paikallaan olevan ihmisen saa kyllä kiinni menneisyys, nykyisyys tai tulevaisuus, ikävystyneisyys, kauhu tai kaipuu. Parempi lähteä liikkeelle ja katua kuin vajota niille sijoillensa.

Clark Ashton Smith: Zothique
toim. M. J. Tuominen, suom. Eero Nurmi
Vaskikirjat, 2021 (346 sivua)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti