Sivut

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ian McEwan: Vieraan turva

Ian McEwan: Vieraan turva (138 s., Otava 2010)
(alkup. The Comfort of Strangers, 1981)


Toisiinsa leipääntynyt pariskunta matkustaa pitkälle lomalle Venetsiaan. Se, että Colinilla ja Marylla on kaikki aika maailmassa käyttää toistensa huomioimiseen vain korostaa parisuhdeen tasaisen kuollutta, päivästä toiseen yhtä kiusallista tilaa. Vaaditaan hämmentävä ja levoton ilta omituisen paikallisen pariskunnan, Robertin ja Carolinen, kanssa laukaisemaan tilanne. Colin ja Mary huomaavat yhtäkkiä nauttivansa toisistaan kuin vastarakastuneet: vaikka he eivät puhu siitä ääneen, taustalla on levottomuuden, vaaran ja alkuvoiman kohtaaminen, jopa ihan aito pelko.

Vieraan turva on nimellisesti trilleri ja se kiemurteleekin hitaasti kohti tiiviimpää tunnelmaa ja kammottavia paljastuksia, mutta sen loistava parisuhdekuvaus varastaa huomion. McEwan kuvaa herkullisen tuskallisesti niin kiusallista, kituvaa parisuhdetta, jossa ajatellaan liikaa ja tunnetaan toinen liian hyvin kuin uudelleen roihahtavaa, idealistista ja naiivia rakkauttakin. Oli Colinin ja Maryn suhde missä vaiheessa tahansa, hahmojen pieniin eleisiin ja niiden merkittävyyden ruotimiseen voi jollain tavalla aina samaistua.

Suhteen pelastamiseksi ei siis riitä haahuilu Venetsian kapeilla kaduilla tai vesibussin odottelu satamassa. Staattista toivottomuutta huokuu myös siitä kohtalaisen runsaasta määrästä näiden katujen, torien ja säätilojen kuvailua, jolla ehkä turhan montaa kappaletta on rikastettu. Sellaisena lukijana, jonka on vaikea hypätä yli "tunnelmalauseista" rakentamatta niiden selostamaa kuvaa pääni sisällä - oli kyse sitten jonkin korttelin, valon leikittelyn tai vedenpinnan kuvauksesta - tuskastun jos hahmoista ja juonesta poiketaan liian usein.

Robert ja Caroline vetävät päähenkilömme - aluksi näiden tahtomatta - kohtaamaan omaa elämäänsä ohjaavat alkuvoimaiset ajatukset ja vastustamattomat vietit. Vaikka koko kohtaaminen haiskahtaa Colinista ja Marysta häiritsevältä ja epäilyttävältä, he ammentavat siitä polttoainetta suhteensa uudistamiseen. Uhan kohtaaminen synnyttää elinvoimaa ja sumentaa lopulta arviointikyvyn.

Vieraan turva kertoo vaarallisen rakastamisesta, viettejä vastaan taistelun turhuudesta ja klassisten kohtaloiden vääjäämättömästä toteutumisesta. Isoimmalla liekillä palava kynttilä sammuu ensimmäisenä. Trilleriksi Vieraan turva on ehkä aluksi turhankin hienovarainen ja loppua kohden turhankin suoraviivainen, mutta kaukaa tarkastelluksi ihmisyyden tragediaksi se on maukas. Trillerikuvio ja ihmissuhdekuvaus täydentävät hyvin toisiaan - alun kiusalliset hotellihuonekohtaukset ovat oikeastaan romaanin parhaimmistoa - ja ainoat suvantovaiheet johtuvat Venetsian kaupunkimaisemille annetusta runsaasta huomiosta.

2 kommenttia:

  1. Luin tämän toissakesänä ja kirjan tunnelma on edelleen vahvasti mielessäni. Se pysyy mielestäni ahdistavan painostavana ja hyytävänä kirjan viimeiseen lauseeseen saakka. Uhkaa on ilmassa alusta loppuun – kuin myös kiusallisuutta, monin tavoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin että olisi varmasti ollut hyvä jos olisin saanut kirjan luettua päivässä tai edes parissa, voi olla että tunnelman tiiviys kärsi siitä että jollekin päivälle osui "löysempi" osio kuin toiselle. Minulle jäi tosiaan jotenkin sellainen vaikutelma, että varsinaisen uhan rakentelu jäi hieman sen vaikutusten (Colinin ja Maryn vuorovaikutuksen) varjoon - että se oli jotenkin kuin novellista venytetty - ja lopun ratkaisuihin saavuttiin melko äkillisesti. Kyllä tämän siis mielellään joka tapauksessa luki ja osia tästä jää varmasti mieleen pyörimään. Ekstrahäiritsevyyspisteitä vielä Carolinen olemuksesta :)

      Poista