Graham Greene: Nollapiste (Tammi, 1963).
(alkup. A Sense of Reality, 1963).
Nollapiste on neljän novellin kokoelma. Novellien yhdistävä teema on jonkinlainen kohtaaminen, vastakkainasettelu ja rinnastaminen, toisaalta jonkinlainen kiertokulku tai sykli.
Puutarhan alla -novellissa kohtaavat fantasia, uni ja todellisuus ja toisaalta fantasian sisällä rumuus ja kauneus. Mistä kauneus on peräisin? Päähenkilö tekee kuolemaa ja hän haluaa toisaalta muistaa kaiken, toisaalta tuhota muistonsa kokemalla lapsuutensa maisemat ja seikkailut uudestaan. Novelli rakentuu taitavasti ja samaa lapsuuden mysteeriä käsitellään eri puolilta ja toisaalta yhtä aikaa fantasiana, unena ja todellisuutena.
Morinin luona tarjoaa kiehtovan uskon paradoksin. Olla uskonut on eri asia kuin olla uskostaan luopunut, ja kumpikin on yhtä kaukana siitä, mitä kirjailija Morin tuntee. Morinin tie katolilaisena on mielenkiintoinen ja paradoksaalisuus yhtä aikaa naurettavaa ja toisaalta kiusallisen tuttua.
Uni vieraasta maasta -novellissa kohtaavat lääkärin etiikka ja laintunto. Lain kirjaimen noudattamisella tai noudattamatta jättämisellä on erilaiset seuraukset kun kohteena ovat eri asemassa olevat tuttavat - köyhä potilas ja rikas ystävä. Etiikka ei veny vaikka lain kirjainta voi muuten katsoa läpi sormien. Avainasemassa on myös kohtaamispaikka, joka muuttuu lääkärin päätösten myötä ja tekee aikaisemmista päätöksistä kohtalokkaita.
Löytö metsässä on science fiction -kertomus, jossa vanha maailma kohtaa uuden ja ensimmäisen novellin teemaa mukaillen tarinat kohtaavat todellisuuden. Vanha maailma nousee sadunhohtoiseksi samaa tahtia päähenkilöiden, neljän lapsen, kuvauksen paljastaessa heistä fyysisen rujouden ja nöyrtymisen sen edessä, jota he eivät kykene ymmärtämään.
Kokoelman novellit ovat toimivia ja niiden teemat sopivat hyvin yhteen. Greenen kerronta on nopeaa ja kevyttä, mikä tekee siitä helppoa lukea ja seurata. Hahmot on rakennettu pienessä tilassa taitavasti ja dialogi sopii hahmojen suuhun. Ainoastaan viimeisessä novellissa hahmojen kuvaus ja dialogi tuntui hieman yleiseltä, mutta se johtuu osittain hahmojen pienestä elinpiiristä, nuoresta iästä ja kertomuksen keskittyessä lapsiin joukkona.
(alkup. A Sense of Reality, 1963).
Nollapiste on neljän novellin kokoelma. Novellien yhdistävä teema on jonkinlainen kohtaaminen, vastakkainasettelu ja rinnastaminen, toisaalta jonkinlainen kiertokulku tai sykli.
Puutarhan alla -novellissa kohtaavat fantasia, uni ja todellisuus ja toisaalta fantasian sisällä rumuus ja kauneus. Mistä kauneus on peräisin? Päähenkilö tekee kuolemaa ja hän haluaa toisaalta muistaa kaiken, toisaalta tuhota muistonsa kokemalla lapsuutensa maisemat ja seikkailut uudestaan. Novelli rakentuu taitavasti ja samaa lapsuuden mysteeriä käsitellään eri puolilta ja toisaalta yhtä aikaa fantasiana, unena ja todellisuutena.Morinin luona tarjoaa kiehtovan uskon paradoksin. Olla uskonut on eri asia kuin olla uskostaan luopunut, ja kumpikin on yhtä kaukana siitä, mitä kirjailija Morin tuntee. Morinin tie katolilaisena on mielenkiintoinen ja paradoksaalisuus yhtä aikaa naurettavaa ja toisaalta kiusallisen tuttua.
Uni vieraasta maasta -novellissa kohtaavat lääkärin etiikka ja laintunto. Lain kirjaimen noudattamisella tai noudattamatta jättämisellä on erilaiset seuraukset kun kohteena ovat eri asemassa olevat tuttavat - köyhä potilas ja rikas ystävä. Etiikka ei veny vaikka lain kirjainta voi muuten katsoa läpi sormien. Avainasemassa on myös kohtaamispaikka, joka muuttuu lääkärin päätösten myötä ja tekee aikaisemmista päätöksistä kohtalokkaita.
Löytö metsässä on science fiction -kertomus, jossa vanha maailma kohtaa uuden ja ensimmäisen novellin teemaa mukaillen tarinat kohtaavat todellisuuden. Vanha maailma nousee sadunhohtoiseksi samaa tahtia päähenkilöiden, neljän lapsen, kuvauksen paljastaessa heistä fyysisen rujouden ja nöyrtymisen sen edessä, jota he eivät kykene ymmärtämään.
Kokoelman novellit ovat toimivia ja niiden teemat sopivat hyvin yhteen. Greenen kerronta on nopeaa ja kevyttä, mikä tekee siitä helppoa lukea ja seurata. Hahmot on rakennettu pienessä tilassa taitavasti ja dialogi sopii hahmojen suuhun. Ainoastaan viimeisessä novellissa hahmojen kuvaus ja dialogi tuntui hieman yleiseltä, mutta se johtuu osittain hahmojen pienestä elinpiiristä, nuoresta iästä ja kertomuksen keskittyessä lapsiin joukkona.
Oli kiinnostavaa löytää postauksesi Nollapisteestä. Se oli tähän mennessä ensimmäinen ja ainoa suomenkielinen sellainen.
VastaaPoistaMinusta Nollapiste oli hämmentävä. Jonkinlainen Greenen kokeilukirja, ei ihan onnistunut.
Silti Uni vieraasta maasta oli aitoa greenemäistä moraalipohdintaa. Ja loppukohtaus ikkunan takaa lääkärin "rulettijuhlia" kummastelevasta kuolemansairaasta ikimuistoinen. Ja toisaalta, huh, Morinin luona raskas kuin pitkäperjantai.
Vieläkö muuten kirjoitat blogiasi?