Colm Tóibín: Äitejä ja poikia (314 s.,Tammi 2013)
(alkup. Mothers and Sons, 2006)
Tóibínin novellikokoelman yhdeksän kertomusta äitien ja poikien suhteista eivät turhia selittele. Suhteissa haetaan asetelmia, rooleja ja tasapainoa, ollaan jo ehkä menetetty jotakin pysyvästi tai yritetään ymmärtää, miksi kaikki tuntuu siltä miltä tuntuu, mutta harvemmin asioita puidaan. Kertomusten päällimmäisellä tasolla eletään elämää; perustetaan ranskalaiskojuja, myydään ryöstösaalista, käsitellään perhessä paljastuvaa pedofiliatapausta tai etsitään lumeen kadonnutta äitiä. Suhteet ja tunteet ovat toisella tasolla, taustavärinänä, joka välillä voimistuu ja siirtyy etualalle, mutta palaa taas pian kaiken muun alle.
Novellikokoelman teemasana on siis hienovaraisuus. Äitien ja poikien suhteet eivät räisky tai rätise, eivätkä henkilöt kiemurtele ulos nahoistaan. Tässä suhteessa se on kaikin puolin vastikään lukemani Claire Castillonin Äidin pikku pyövelin (joka kertoo äitien ja tytärten suhteista) vastakohta. Nämä kaksi kirjaa muodostavat mielenkiintoisen parin: räiskyvät pariisittaret vastaan mutkattomat irlantilaiset. Nyt voisin pyytää vielä suosituksia isä-poika- ja isä-tytär-novelleista, jotta nelikentästä tulisi täydellinen.
Koska mitään ei sanota suoraan, ja epäsuoraankin usein vasta pitkän juonenkehittelyn päätteeksi, kaikki tuntuu vilpittömältä. Äiti-poikasuhteet ovat sitä, mikä seuraa elämästä, eivät sitä, mikä on päätetty etukäteen ja joidenka ympärille novellit olisi kirjoitettu. Toisaalta koska kokoelman teema on tiedossa, osaa äiti-poika-asetelmaa odottaa, ja parin novellin tapauksessa lukemista jopa hieman häiritsi kun yritin arvailla etukäteen, mikä useasta mahdollisesta suhteesta reaalistuu käsiteltäväksi.
Yksi poika haluaa osaksi äitinsä elämää, toisen taas täytyy hallita äitiään hallitakseen omaa elämäänsä. Kolmas ei osaa varoa äidin menneisyyden herkkiä kohtia. Parin pojan kohdalla äiti menetetään tai on menetetty, ja tämä saa toisen elämässä aikaan myllerryksen ja suunnan hakemisen, toisen elämä taas kiertyy äidin muiston ja epätietoisuuden sietämisen ympärille. Äidit puolestaan joutuvat opettelemaan terveellistä itsekkyyttä ja sitä, mitä tehdä kun muiden käsitykset poikiaan tukevasta äidistä eroavat omista käsityksistä.
Parin novellin tapauksessa hienovaraisuus on viety ehkä liiankin pitkälle ja tuntuu, että tarina muuttuu hieman turhaksi tapahtumien ja muistojen pyörittelyksi taustavireen ollessa turhan hento. Muisto äidistä kovana uimarina ei vielä riitä tunnetason sisällöksi.
Useimpien novellien tapahtumaympäristömä on Irlanti, josta maalaillaan modernin ja takapajuisen välillä tasapainotteleva, rehellisesti puutteitaan kaunistelematon kuva. Kokoelman pisin ja ahdistavin novelli sijoittuu kuitenkin eksoottisesti Espanjan pitkään ja lumiseen talveen, jossa on tilaa syyllisyydentunteille ja karmaisevalle hiljaisuudelle.
Pitkä ja viipyilevä kerronta sopii Tóibínin novelleihin kuin nokka päähän, ja useammin kuin kerran epätietoisuus jää häiritsemään juuri sopivasti. Aivan kuin oikeassa elämässäkin, tunteet ja suhteet eivät selviä ja pääty, niitä ei pohdita puhki, vaan ne jäävät kytemään kun sivu kääntyy. Se tekee niistä eläviä ja sähköisiä.
(alkup. Mothers and Sons, 2006)
Tóibínin novellikokoelman yhdeksän kertomusta äitien ja poikien suhteista eivät turhia selittele. Suhteissa haetaan asetelmia, rooleja ja tasapainoa, ollaan jo ehkä menetetty jotakin pysyvästi tai yritetään ymmärtää, miksi kaikki tuntuu siltä miltä tuntuu, mutta harvemmin asioita puidaan. Kertomusten päällimmäisellä tasolla eletään elämää; perustetaan ranskalaiskojuja, myydään ryöstösaalista, käsitellään perhessä paljastuvaa pedofiliatapausta tai etsitään lumeen kadonnutta äitiä. Suhteet ja tunteet ovat toisella tasolla, taustavärinänä, joka välillä voimistuu ja siirtyy etualalle, mutta palaa taas pian kaiken muun alle.
Novellikokoelman teemasana on siis hienovaraisuus. Äitien ja poikien suhteet eivät räisky tai rätise, eivätkä henkilöt kiemurtele ulos nahoistaan. Tässä suhteessa se on kaikin puolin vastikään lukemani Claire Castillonin Äidin pikku pyövelin (joka kertoo äitien ja tytärten suhteista) vastakohta. Nämä kaksi kirjaa muodostavat mielenkiintoisen parin: räiskyvät pariisittaret vastaan mutkattomat irlantilaiset. Nyt voisin pyytää vielä suosituksia isä-poika- ja isä-tytär-novelleista, jotta nelikentästä tulisi täydellinen.Koska mitään ei sanota suoraan, ja epäsuoraankin usein vasta pitkän juonenkehittelyn päätteeksi, kaikki tuntuu vilpittömältä. Äiti-poikasuhteet ovat sitä, mikä seuraa elämästä, eivät sitä, mikä on päätetty etukäteen ja joidenka ympärille novellit olisi kirjoitettu. Toisaalta koska kokoelman teema on tiedossa, osaa äiti-poika-asetelmaa odottaa, ja parin novellin tapauksessa lukemista jopa hieman häiritsi kun yritin arvailla etukäteen, mikä useasta mahdollisesta suhteesta reaalistuu käsiteltäväksi.
Yksi poika haluaa osaksi äitinsä elämää, toisen taas täytyy hallita äitiään hallitakseen omaa elämäänsä. Kolmas ei osaa varoa äidin menneisyyden herkkiä kohtia. Parin pojan kohdalla äiti menetetään tai on menetetty, ja tämä saa toisen elämässä aikaan myllerryksen ja suunnan hakemisen, toisen elämä taas kiertyy äidin muiston ja epätietoisuuden sietämisen ympärille. Äidit puolestaan joutuvat opettelemaan terveellistä itsekkyyttä ja sitä, mitä tehdä kun muiden käsitykset poikiaan tukevasta äidistä eroavat omista käsityksistä.
Parin novellin tapauksessa hienovaraisuus on viety ehkä liiankin pitkälle ja tuntuu, että tarina muuttuu hieman turhaksi tapahtumien ja muistojen pyörittelyksi taustavireen ollessa turhan hento. Muisto äidistä kovana uimarina ei vielä riitä tunnetason sisällöksi.
Useimpien novellien tapahtumaympäristömä on Irlanti, josta maalaillaan modernin ja takapajuisen välillä tasapainotteleva, rehellisesti puutteitaan kaunistelematon kuva. Kokoelman pisin ja ahdistavin novelli sijoittuu kuitenkin eksoottisesti Espanjan pitkään ja lumiseen talveen, jossa on tilaa syyllisyydentunteille ja karmaisevalle hiljaisuudelle.
Pitkä ja viipyilevä kerronta sopii Tóibínin novelleihin kuin nokka päähän, ja useammin kuin kerran epätietoisuus jää häiritsemään juuri sopivasti. Aivan kuin oikeassa elämässäkin, tunteet ja suhteet eivät selviä ja pääty, niitä ei pohdita puhki, vaan ne jäävät kytemään kun sivu kääntyy. Se tekee niistä eläviä ja sähköisiä.
Tämä olisi kiinnostavaa luettavaa. En ole toistaiseksi lukenut mitään Tóibínilta, mutta novelleja tekisi jostain syystä mieli nyt lukea. Ehkä siis tartun tähän, perhesuhteiden tematiikka kiinnostaa minua kirjallisuudessa lähes aina.
VastaaPoistaSuosittelen! Itse tykkään muutenkin aloittaa uuteen kirjailijaan tutustumisen novelleista. Niiden perusteella saa usein hyvän kuvan niistä aiheista, joita kirjailija tykkää pyöritellä ja myös tyylistä, jolla hän sen tekee :)
PoistaMinuakin kiinnostaisi tämä, olenhan kolmen pojan äiti. Toisaalta mulla oli tämä jo kertaalleen lainassa, mutten koskaan ehtinyt... Jostain syystä vieron novelleita. Kirjailijaa on kuitenkin kehuttu ja kun tapahtumapaikkana ah, Irlanti, kai se on otettava uusi yritys :)
VastaaPoistaKolmen pojan äitinä tämä kuuluu ehdottomasti kurssikirjaksesi :) Uskon että pidät näistä novelleista, niiden kerronta on sen verran rauhallista (ja useimmat niistä ovat kohtuullisen pitkiäkin), että voit välillä kuvitella lukevasi romaania :)
PoistaMinä pidin paljon Toibinin Brooklynista ja sikälikin tämä novellikokoelma kiinnostaa. Vaikuttaa myös aika erilaiselta kuin Brooklyn, mikä on hienoa ja kertoo siitä, että Toibin on kirjailijana monipuolinen.
VastaaPoistaJäin ihan miettimään isä- ja poika/tytär-aiheisia novelleja, mutta mieleeni tulee vain romaaneja. :)
Brooklynista olen itsekin kuullut moneen otteeseen, ja täytyy varmaan hypätä jossain vaiheessa sen pariin. Eli minulla menee käänteisessä järjestyksessä.
PoistaOtan mielelläni vastaan suosituksia myös hyvistä isä-lapsi-romaaneista, jos joku on jäänyt sopivasti mieleen. Täytyy nimittäin tosissaan yrittää täydentää sitäkin osastoa, ettei tästä perhesuhdelukemistostani tule aivan toispuoleista :) Ja lisäksi sillä puolella olisi mukavasti oma lehmä ojassa.
Ainakin Joonas Konstigin Totuus naisista, tavallaan Juha Itkosen Kohti ja Hetken hohtava valo (näissä tosin paljon muutakin, mutta isän rooli tärkeä), John Irvingin Viimeinen yö Twisted Riverillä.
PoistaKiitos vinkeistä! Täytyy tutustua noihin tarkemmin ja napata ainakin joku mukaan kirjastosta :)
Poista